Kuuntele Ylen Elävästä arkistosta alku Hämeenkyrön pellot antoivat muodon Sillanpään proosalle äänitteestä (2:20), jolla vanha F. E. Sillanpää kertoo lapsuudestaan Myllykolussa ja lapsuutensa leikeistä.
Työnteko:Mitä Eemelin isä Pransu teki työkseen? Minkälaisia työtehtäviä pienelle Eemelille kuului?
Leikit: Miten kuurupiiloa leikittiin? Miten ”kuuruttaja” valittiin? Minkälaisia leikkikaluja lapsilla oli? Mikä on hönkämylly ja miten se toimii?
” Perunan istutus
Niinpä niin – mutta tulivat salon asuvaiset sentään perunan kanssa tekemisiin muulloinkin kuin kinosten runollisuudessa. Tulivat kyllä – ja aika tohina siinä joskus olikin. Esimerkiksi tuo itämään pano. Se oli melkein kuin juhlapäivä jo sekin – isälläni oli taipumusta tulistumiseen, jotenkin meidän toisten oli tärkeissä tapauksissa oltava siipiämme myöten. Kellarista siemen nostettiin ja valittiin pärekoppiin, joissa se kannettiin pirttiin penkille ja sänkyjen alle; huoneeseen levisi ja asettui lähiviikoiksi tuo kirpeä, äitelä salamyhkäisen raa´an perunan tuntu lievän mullan tehostamana. Ja päivien kuluessa ilmestyi ituja, aivan kuin valkovuokkoja hakaan ja pääskyjä pihaan. Vihreätä, punaista, violettia ja valkoista väriä näkyi iduissa, multapölyn sisältä ne elävinä ilmiöinä paljastelivat noita pikku seikkojaan tarkastelevalle pojalle. Yöt lyhenivät, päivät lämpenivät ja hempenivät ja perunamaalla levitti pillikesirkkalehtensä niin kuin pyytäväiset kätöset ja aurinko nostikin niitten rakoon karvaisen taimen ja valmisti sille lyhyen rehotuksen. Se jäi lyhyeksi, sillä eräänä kaikkein ihanimpana aamuna kuului samalta saralta isäni tiukka suun muiskaus, hevosen hengityksen puhina ja vanhan puuvältin kitkahtelu. Vakoja aukeni käypään, kuohuvaan maahan, ja vakoihin kirahteli musertuneita pillikkeen taimia, multaisia lieroja ja tuoreita, höyryäviä hevosen palleroita. Ja ikipuhtaana, koskaan mistään tahraantumattomana keikkui vaon äärellä ja pohjassa västäräkin kepeä pyrstö ja juovehti kaulan ihmeellinen pienoisplastiikka.
Tosin siinä ei paljon keritty västäräkkejä katselemaan, sillä naapurista näkyi jo tulevan pyydettyä istutusapua ja niille piti laittaa kahvia ja syömistä, ja osa siemenistä oli vielä halkeamatta, ja mihinkä se hätälaji, ne punaiset perunat, nyt sitten lopullisesti pannaan… Isä saa jo kynnettyä.
Sitten samaan vauhtiin vanha puutappinen äes perään, äijä hyppää päälle, muiskaus hevoselle ja lähdetään. Miehen jalat soutavat ylös ja alas ja siitä saa äeskin asiaankuuluvan kampeavan liikunnon. Äskeisen kynnön viilekkeet häviävät ja möyhentyvät, västäräkkien liikunto tulee työläämmäksi – kas, ensi kerran pikkupoika huomaa, että on keltaistakin västäräkin lajia…
Mutta pelto se käy ja kuohuu, hyvin on osannut Sillanpään Pransu valita istutuspäivän. Nyt vielä ladalla pohjaus, ja sitten siihen on ihana ruveta piirtelemään istusvakoja.
Pirtissä äiti halkelee viimeisiä siemeniä. Ottaa idätyskopasta itäneen perunan, katsoo silmällään mistä se on halkaistava, halkaisee siitä vielä toisenkin, kunnes jäljellä on iduton, syötäväksi aiottu leikkele. Semmoisella jäännöskappaleella on kyllä mukava nimi, jota ennakkoluuloinen häveliäisyys kumminkin estää sanomasta: perunan – hi hi hi… Mutta hevonen hamuaa jo saran päässä joutilaana, jälleen vältin eteen asetettuna. ”Se” – nim. äijä itse – tulee jo noutamaan siementä, touhu kiihtyy, istuttajat rientävät ketjuun ja koettavat kukin saada ajoissa etunsa selväksi. Pransu on työn toimessa hätäinen mies… eikä sen mielen jälkeen tahdo muutenkaan aina osata. Perunan istutuksessa on näet niin monta järkeä kuin päätäkin, ja oman järjen voitto on tässä jos missään kunnia-asia. Niinpä Pransukin istuttajien ohi ajaessaan ja välillä hevoselle hönkäisten sanoo kaikessa kiireessä lopullisen sanansa siemenen koosta. ”Kyllä se on niin, että saivaren täi poikii – noh, ulos vaosta!”
Nuorin istuttaja tarkkaa istuttamattoman alan kapenemista, pyrkii odotusaikana istahtelemaan koppansa laidalle ja on erittäin kiitollinen, milloin hänen istutusastiansa tyhjenee ja hän pääsee sitä isosta kopasta täyttämään. No, puolelle päivällehän se on selvä koko toimitus. Tuvan piipusta nousee mielevä savu, äiti on valmis ottamaan vastaan pellolta palaajat. Ja perunat ovat maassa.
Rippi; Katkelma kertomuksesta Kulttuuria eli viljelystä s. 19.
Oli oltava siipiä myöten = nöyränä ja hillitysti Äitelä = imelä Sirkkalehdet = taimen ensilehdet äes = maanpinnan muokkauksessa ja rikkaruohojen torjunnassa käytetty maatalouskone Puuvältti = puinen aura Juovehti = näkyi juovan lailla Plastiikka = muotoilu ”Saivaren täi poikii” = Pienestä voi tulla vain pientä
Miettikää, mitä tarkoitetaan idätyksellä? Oletteko te olleet perunanistutuksessa mukana? Miten perunanistutus eroaa ennen ja nyt? Mitä työvälineitä käytettiin ennen? Entä nyt?
” Pääsiäiskeinu
Mutta ettei pojan mieltä olisi kovin haikeaksi vetänyt, kun ei pojan kylässä juoksujakaan siinä tönössä hyväksytty, niin laittoi Pransu semmoisen omapatenttisen keinun, jommoista en luule olevan kansallismuseossakaan. Nuorakeinujahan näkee missä esikaupungin hakamaalla tahansa, mutta Pransun narut olivat rahan panttina eivätkä niin ollen liienneet mukuloitten hierottaviksi. Niinpä äijä pisti raikkaita presuja poskeensa, otti kirveen kainaloonsa ja hiiviskeli metsään. Se ei ollut hänen omaa metsäänsä, niin että varkaisiinhan äijä tosiasiassa meni. Ja soveliaan ajan perästä hän palasi sieltä tuommoiset kolmen metrin mittaiset karsitut karahkat olkapäällä. Sitten laiteltiin johonkin naveton päätyyn ihan samanlaiset vehkeilyt kuin oikein asiallisessa suurkylän keinussakin oli; sillä erotuksella vain, että akseli oli kiinteä, sen päissä ei ollut mitään laakerivehkeitä. Mutta noitten metsästä tuomiensa kuusenkarahkoitten latvapäät äijä lämmitti saunanpesän hiilustassa ja väänsi ja kiersi niistä sitten semmoiset pyörylät, että se kuin istuinlaudan nierasit sinne niitten reitten alapäähän. Ja sitten tietysti vähän tervarasvaa sinne akselin ja noitten silmukoitten hankauspintoihin, ja niin oli Pransun Eemeli-pojalla pääsiäiskeinu.
Poika eli elämäänsä s. 90.
Pääsiäiskeinu = pääsiäisenä oli ennen vanhaa tapana keinua Pääsiäispäivänä nuoret rakensivat hakotarhoiksi kutsuttuja keinupaikkoja. Jokainen koetti kilvan saada keinun pihamaalle, sillä se tiesi onnea talolle, jos siellä nähtiin ensiksi pääsiäiskeinu Nuorakeinu = puun oksaan köysistä ripustettu lauta tms. Presu = tupakan puruja Karahka = puun oksa
Eemelin opintie 